Puoliväli

Meidän raskaus on edennyt jo puoliväliin, aika on mennyt kamalan nopeasti. Kuitenkin vieläkin tulee tilanteita jolloin tajuan että tosiaan olen raskaana. Enkä tarkoita että unohtaisin hetkeksikään että olen, vaan, että se tuntuu niin uskomattomalta.

Tällä hetkellä tuntuukin ettei minulta puutu mitään ja se vähän pelottaa. Pelottaa että kun asiat on kerrankin juuri niinkuin pitää niin sattuu jotain kamalaa. Pakko päästä eroon noista peloista.

4. neuvola

Tänään käytiin neljättä kertaa neuvolassa. Viikkoja tuli tänään täyteen 19 eli 20. raskausviikko alkaa! Aika on mennyt kyllä todella nopeasti.

Kuten vähän pelkäsinkin, paino oli noussut hieman liikaa...2,5 kg neljässä viikossa eli yli 600 g viikossa. :/ Sain siitä vähän palautetta, mutta myönsin myös kiltisti herkutelleeni viime aikoina ihan liikaa. Ensi neuvolaan onkin sitten hyvä vähän tiukentaa otetta, josko vaikka saisi painon pysymään näissä tämän päiväisissä lukemissa. Edessä on muutaman viikon kuluttua kuitenkin sokerirasituskin niin on pakko korjata ruokavaliota siihen mennessä.

Hemoglobiini oli laskenut 146:sta 116:sta, eli lisäraudan tarvetta on.

Kohdunpohjan korkeus mitattiin ensimmäistä kertaa ja se oli juuri oikealla käyrällä. :)

Mutta sitten ne sydänäänet...no, tällä kertaa ne kuului vähän aikaa, suht selvästi vielä, mutta sitten ne taas katosi, sykelukema oli noin 134 eli ihan normi. Neuvolatäti arveli, että kohtuni on niin taaksepäin kalleellaan, että se hankaloittaa äänien kuulemista. Enkä tietenkään kuollaksenikaan muista, että sanoiko klinikan lääkäri esim. istutusta tehdessä että kohtuni on taaksepäin kallellaan, ehkä. Täytyy varmaan tarkistaa, josko olisin kirjoittanut asiasta niihin aikoihin jotain.

Turvallisuusasiaa ja vauvan liikkeet

Joudun ajamaan päivittäin reilusti yli 100 km opiskelupaikkaani. Pikkuisen potkut ovat jo alkaneet tuntua (ne tuntuvat ihan alavatsassa, juuri siellä, mihin turvavyön lantiokappale asettuu) siksi koen tuon päivittäisen pitkän ajomatkan meille todella turvattomaksi. Vaikka koetan itse olla varovainen liikenteessä, aina joku toinen voi törttöillä ja aiheuttaa onnettomuuden. Tämän vuoksi päädyin ostamaan itselleni (ja vauvalle) BeSafe Pregnant turvavyönalentimen. En ole vielä päässyt sitä käytännössä kokeilemaan, mutta kuivaharjoittelulla koen vyön asettuvan paremmin alas ja suojaavan näin pikkuista.

Olen siis tosiaan jo jonkin aikaa tuntenut rakkaamme potkut. Itseasiassa ensimmäisen kerran tunsin ne jo helmikuun alussa, eli joskus viikolla 14! Silloin en tosin tiennyt varmaksi, että kyseessä oli potkut, mutta nyt ne tunnistaa jo aivan selvästi. Aika varhaisessa vaiheessa aloin liikkeet tuntea, mutta istukka onkin takana, joten mitään estettä niiden tuntemiselle ei siis ole. Ja täytyy kyllä sanoa, että on meillä aika vilkas kaveri! Tuntuu, että se on jatkuvasti liikenteessä, tai sitten minä istun liikaa. Luinkin jostain, että vauva nukkuu aina äidin ollessa liikkeessä ja herää kun tämä pysähtyy. Siksi kai koulussa ja autossa istuessani tunnekin hänen todella usein pyörähtelevän kohdussani. <3