torstai 30. elokuuta 2012

Lapsettomat vs. "lapselliset"

Kun olet lapseton, olet AINA eriarvoisessa asemassa ns. lapsellisten kanssa. Sinun elämän koetaan olevan paljon helpompaa, kiireettömämpää ja vapaa-aikaakin kuvitellaan olevan loputtomiin. Ei ilmeisesti ole olemassa muuta elämää kuin lapset. Tähän asiaan törmäsin (yllätys yllätys) jälleen kerran koulun penkillä.

Tunnilla haettiin siis vapaa-ehtoista tekemään erinäistä hommaa ja jälleen lapsettomuus nousi puheenaiheeksi. Tällä kertaa jostain suusta huudettiin, että eikös joku lapseton sen voi tehdä ja kaikkien katseet kääntyivät luonnollisesti minuun (tai ainakin siltä tuntui!). Hammasta purren pidin suuni kiinni, enkä tosiaankaan ilmoittautunut vapaa-ehtoiseksi. Ja sen tein siis ihan vaan periaatteesta. En tehnyt sitä, koska asia esitettiin niin typerästi. En aio tehdä mitään muiden hyväksi vain siksi, että minulle ei ole suotu lapsia. En nyt, enkä myöhemmin.

Lapsettomuus on ollut viime aikoina todella paljon esillä ja usein kuulee, kuinka meidän täytyy uhrautua perheellisten takia, oli sitten kyse kesälomista tai ylitöistä. Johonkin on raja vedettävä ja minä vedän sen nyt itseni kohdalla tähän. Olkoon se perheellisten mielestä kuinka itsekästä tahansa. Toki tilanteet muuttuvat koko ajan, mutta tällä hetkellä en aio olla se joka alistuu.

torstai 23. elokuuta 2012

Huokaillen eteenpäin

Soitin tänään klinikallemme ja varasin ajan seuraavan ICSI:n suunnitteluun. Tapaaminen on ensi viikon perjantaille, mutta toivon että punktio ja istutus saataisiin järjestettyä vasta viikolle 43. Koska koulun kanssa on sen verran paljon aikatauluissa säätämistä, olisi hienoa jos saisimme nuo asiat hoidettua kyseisellä viikolla eli minun syyslomalla, silloin suuremmilta poissaoloiltakin vältyttäisiin.

Sen lisäksi että suunnittelemme toisen hoidon, käymme läpi myös kevään epäonnistumisen. Silloin meillä ei ollut halua tai energiaa rueta asiaa purkamaan, mutta nyt se on pakko. Tästä se taas lähtee. Huoh.

torstai 16. elokuuta 2012

Ei se ollutkaan niin helppoa

Opiskelut alkoivat maanantai ja olen ollut pää pyörällä siitä asti. Koko ajan tulee kovasti uutta asiaa ja ihmisiä joihin tutustua. Tunnen tosiaan olevani elossa.

Keskiviikkona törmäsin asiaan, joka oli minulle uusi. Olimme muutaman uuden opiskelijakaverini kanssa syömässä, kun puheeksi tuli yllättäen lapset. Meidän ryhmä koostuu lähes kokonaan eri-ikäisistä aikuisista naisista ja taidan olla ainoa lapseton, ellei paria 19-vuotiasta lasketa.  Puhuimme siis lapsista, koulusta ja vapaa-ajan määrästä, jota on seuraavan vuoden aikana luultavasti hyvin vähän, etenkin perheellisillä. Tuntui että 'lapselliset' halusivat korostaa omaa äitiyttään kaikin mahdollisin keinoin, kunnes juttu kääntyikin siihen, miten helppoa ilman lapsiakin olisi elää. Siitä muutamia otteita:

"Ei minua haittaisi, vaikken olisi koskaan saanutkaan lapsia."

"Minulla on sama juttu, elämässä oli muutenkin jo niin paljon kaikkea."

"Minähän tulin vahingossa raskaaksi."

"Joillekin lapsen tekeminen tuntuu olevan elämää suurempi asia."

"Kyllä minä pystyisin elämään ilman lapsiani."

Olen useammasta blogista lukenut, miten me lapsettomat olemme ajautuneet tällaisiin tilanteisiin. Varmaan kaikkiin teksteihin olen kommentoinut, että miksei kirjoittaja ollut avannut suutaan ja kertonut omaa näkemystään asiasta. Sitä kuinka lapsi ei välttämättä ole elämää suurempi asia, mutta kun sellaista ei pitkänkään odotuksen jälkeen ala kuulumaan, siitä tulee juuri sellainen. Tai miten on väärin laukoa ajattelemattomuuksia uudessa porukassa, jossa ei tiedä muiden tilannetta. Miten typerää on ylipäätään sanoa että voisi elää ilman lapsiaan, joista kuitenkin jaksaa koko ajan jauhaa. Tämä oli siis minulle uusi tilanne, ja tajusin, etten pystykään siihen. En voinut kertoa omaa kantaani asiaan. Vuodattaa sisimmästäni sitä kaikkein raskainta asiaa puoli tuttujen kanssa. En pystynyt kertomaan oikeita ajatuksiani. Ei se ollutkaan niin helppoa.

perjantai 10. elokuuta 2012

Viimeinen vapaa

Tänään annoin itselleni luvan nukkua pitkään. Heräsin lopulta siihen kun kissa härkki tassullaan naamaani. Suunnattiin ulos raikkaaseen syksyilmaan. Rakastan syksyä. <3

Aamupalan nautin hetki sitten, kaikessa rauhassa niinkuin olen vuoden aikana tottunut. Ensi viikolla pitää taas totutella normaaliin arkirytmiin, aikaisiin aamuherätyksiin ja siihen että päivällä on joku aikataulu. Olisipa jo maanantai!

Syksy tarkoittaa myös hoitojen jatkumista. En ole vielä ottanut yhteyttä klinikkaamme, en jaksaisi ajatella koko asiaa. Syy siihen on yksinkertainen: hoitojen jatkuminen tarkoittaa taas siirtymistä pimeän puolelle. Tiedän että saan itkeä taas lähes joka päivä. Pistoksia, kipuja, stressiä, ehkä epäonnistumistakin. Ja sitä ahdistuksen ja epätietoisuuden tunnetta en jaksaisi. Nyt kun tilanne on muutenkin toinen. En voi enää jäädä sänkyyn murehtimaan koko päiväksi, nukkua pois pahaaoloa. Jatkossa pitää jaksaa nousta vaikka jäisikin mieluummin vällyjen väliin. Toisaalta se on parempi, on muutakin elämää kuin lapsettomuus. Toisaalta kaikki hoitoihin liittyvä on ollut turvallista vastaanottaa kotona käsin.

Tällä kertaa aion kuitenkin ottaa hoidot eritavalla kuin viimeksi. Nyt annan itselleni luvan unelman toteutumiseen. Kesällä jo mietin uskaltaisinko ostaa lapselle ensimmäisen vaatteen. Syksyllä aion sen tehdä. Entä sitten jos emme onnistukaan. Siinä vaiheessa olen kuitenkin niin pohjalla että tuskin yksi potkupuku enää voi tilannetta pahentaa.

Mieli myllertää pohjalta pilviin enemmän kuin milloinkaan. Vatsanpohjaa kutkuttaa kaikki tuleva. Toivoa on taas ilmassa.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Positiivisen odotus ja ensimmäinen hyvän mielen postaus

Elokuun alussa alkoi uusi raskautumisprojekti: Positiivisen odotus. Kyseessä on ensimmäinen projekti jossa olen mukana, ja olen ehkä lapsellisenkin innostunut asiasta.. Minä (kuten monet muutkin mukana olevista) olen erityisen mielissäni projektin perussanomasta, eli positiivisuudesta. Se on Bellyltä loistava keksintö, kiitos siis siitä. :)

Olen nyt muutamana päivänä tutustunut projektilaisiin ja löytänyt monta uutta blogia joita aion jatkossa tiiviisti seurata. Hyvän mielen postausta en ole vielä aikaansaanut, koska mietin asiaa ehkä liian vaikeasti. Siis tavalla: 'mistä kaikille tulisi hyvä mieli'. Sellaista asiaa tuskin onkaan, joten keskityn kirjoittamaan juttuja, jotka ovat minua kunakin päivänä ilahduttaneet.

Tänään minua ilahduttaa (pyykkipäivän lisäksi (olen siis intohimoinen pyykkäri :)) ) siskoni perheen tuleva vierailu ja Hippo-kisat! :D

Loppuun vielä minun tämän hetkinen lempibiisi:


Tämä  nyt on vaan niiiiiin hyvä :D