maanantai 5. elokuuta 2013

Kuulumisia

Kuukausi vierähtänyt siitä kun viimeksi tänne kirjoitin. Asiaa olisi kyllä ollut, mutta jostain syystä en ole löytänyt aikaa/energiaa kirjoittamiseen. No jokatapauksessa, voin edelleen paksusti. :)

Tuntuu hurjalta, että laskettuun aikaan on enää 8 päivää! Voihan se olla niin, että pikkuinen on masussa vielä kolmekin viikkoa, mutta yhtä hyvin hän voi tulla jo tänään. No, tulee milloin tulee, kaikki on häntä varten valmiina. <3

Vauva on ollut jo kolme viikkoa ihan lähtökuopissaan, tiukasti kiinnittynyt ja todella alhaalla, mutta pahempia supistuksia ei ole vielä tullut, saati mitään muuta synnytykseen viittaavaa. Joinakin päivinä supistelee toista päivää enemmän, mutta supistukset ovat toistaiseksi olleet kivuttomia. Ainut ero mitä omassa olossani huomaan on nälkä! Olen ruennut yösyöpöksi. Herään joka yö n. klo 4 vessaan ja samalla raahaan itseni jääkaapille. Alkuun riitti pelkkä banaani, mutta viime yönä energiaa piti saada paljon enemmän. Voisiko se viitata lähestyvään synnytykseen...saa nähdä...

Olen voinut fyysisesti todella hyvin. Paino on noussut ensimmäisestä neuvolasta tasan 10 kiloa ja olen säästynyt suuremmilta kolotuksilta. Välillä sängystä ylös nouseminen tai kyljen vaihtaminen yöllä on työn ja tuskan takana, mutta mielestäni olen päässyt vaivoineni todella vähällä. Toista onkin sitten henkisellä puolella. Olen kyllä nauttinut raskausajasta todella paljon, mutta valitettavasti en ole päässyt vainoharhaisuudestani ja menettämisenpelostani yhtään irti. Alkuun pelkäsin keskenmenoa, nyt kohtukuolemaa ja synnytyskomplikaatioita. Ja ihan kun niissä ei olisi jo riittävästi. Lisäksi mieltä kalvaa se, että jos oman aarteeni syliini asti saan, menetän hänet varmasti kätkytkuolemalle tai jollekin muulle onnettomuudelle. Viime päivinä olen itkenyt tuota menettämisen pelkoa ihan liikaa. Sorruin jopa ostamaan Nanny vauvamonitorin. Olenkin tullut siihen tulokseen, että huomenna neuvolassa pyydän apua tähän ahdistukseen, muuten koko aika menee murehtiessa.

6 kommenttia:

  1. Voi että, pyydä ihmeessä apua tuohon ahdistukseen. Onpa kurjaa :/ Toki aina on pieni huoli takaraivossa ja isompi syntymän jälkeen aina, mutta ettei ihan pelkäksi pelkäämiseksi ja itkuksi menisi.. Voimia viimeisiin päiviin, ei sinullakaan ole enää paljon jäljellä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SS <3 En kaikesta huolimatta saanut suutani auki neuvolassa, koska aika meni taas jotenkin niin nopeasti, perusmittaukset ja ulos. Mutta ehkä yritän ensi viikolla uudelleen. Voimia sinullekin viimeisiin päiviin!

      Poista
  2. Sen jälkeen kun kommentoit blogiini streptosta, olenkin monesti miettinyt mitä sinulle kuuluu. Kovasti voimia loppuodotukseen, toivottavasti ahdistuskin jossain vaiheessa helpottaa <3

    VastaaPoista
  3. Täällä matkaa 5 päivää laskettuun aikaan ja voin kyllä täysin allekirjoittaa sun ahdistukset: osittain järjenvastaisesti(kin) tulee kyllä pohdittua ja pelättyä (myös esim sitä, että itselle käy nyt jotain ihan vaikka portaissa kävellessä tai miehelle tapahtuu jotain työmatkalla/kauppamatkalla tai että Kuutille vatsassa tapahtuu jotain odottamatonta näin viime metreillä) ja nälkä vaivaa täälläkin. koko ajan.

    Toivottelen rennompia loppu metrejä ja uskotaan, että ahdistukset saa haltuun, jotta päästään nauttimaan vauvantuoksusta hieman huolettomammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan järjetöntähän se onkin huolehtia näin paljon kaikesta, mutta minkäs sitä perusluonteelleen mahtaa. En vaan halua tartuttaa ylihuolehtivaisuuttaani lapseen, joten siitä olisi senkin vuoksi ihan kiva päästä eroon.
      Kaikkea hyvää sinunkin loppuodotukseen! <3

      Poista