keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Hiipivä pahaolo

Se tulee melko tarkalleen parin tunnin välein, mutta joka kerta se yllättää yhtä paljon. Pitäisi muistaa syödä useammin, mutta enhän minä muista. Tai sitten en vaan jaksaisi olla koko ajan syömässä. Luulisi sen kyllä jo parissa viikossa oppineen, mutta ehkä olen vain tavanomaista yksinkertaisempi ihminen. Puhe on siis pahasta olosta. Kuvotuksen tunteesta joka vetää aivan veteläksi. En minä kuitenkaan valita, tätä on kuitenkin niin paljon odotettu ja toivottu että kestän tämän olon vaikka kokonaiset yhdeksän kuukautta! Ja olenhan minä loppujen lopuksi päässyt helpollakin (ainakin toistaiseksi). Tänä aamuna oli ensimmäinen kerta kun oksensin.

Ollaan käyty mieheni kanssa joka ilta pienellä iltakävelyllä. Se auttaa pahaanoloon ja vie pois pahimmat turvotukset. Parilla viime iltalenkillä olen puolessa välin matkaa hyytynyt ihan täysin. On vaan tullut olo, ettei jaksa enää askeltakaan. Kotiin olen kuitenkin onneksi jotenkin selvinnyt. Tosin kuljin minä toissailtana vähän matkaa jopa mieheni reppuselässä. :) Ja viime yönä mieheni kokkasi minulle yömunakkaan kun nälkä oli niin kova. Miten tulisinkaan toimeen ilman häntä. <3

6 kommenttia:

  1. Ihana mies sulla! Ja tuo kuvotus on tuttu kaveri täälläkin. Mutta kestää kestää! :-D Toiv. et joudu oksentaa monesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minun mieheni on kyllä aivan ihana. <3 Ja kuvotus jatkuu mutta vasta kaksi oksennuskertaa takana!

      Poista
  2. Ihanaa <3 Ihana pahaolo... (tai hyvä minun on sanoa, kun minulla sellaista ei tainnut olla missään vaiheessa). Mut eiköhän sitä oikeasti sitten kestä, kun tietää palkinnoksi tulevan sen pienen.

    Onnea ihan hirveesti ja tsemppiä pahan olon kanssa räpiköintiin! Toivottavasti se menee kuitenkin pian pois.

    Ihanaa vuotta teille! Tästä tulee muutosten vuosi :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus, hih... itselläni oli syksyllä samat fiilikset, ei tiennyt itkeäkö vai nauraa olotilalleen, niin omituinen(ja kamalakin) se oli. :) Mutta oksetus ja nälänhätä menee hyvin todennäköisesti pian ohi, nauti kun vielä voit olla mahallaan,vatsa toimii ja hengitys kulkee hyvin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista anonyymi. Nautin kyllä joka hetkestä kun tiedän minkä palkinnon tästä lopuksi (toivottavasti) saa. Miten pitkällä sinun raskaus jo on? Kuinka kauan pahoinvointi jatkui?

      Poista