tiistai 22. tammikuuta 2013

Kyyneleitä

Tänään olen vuodattanut paljon kyyneleitä, niin onnen kuin surunkin. Onnen kyyneleet tulivat ensin ultrassa, sitten kotimatkalla. Surun kyyneleet äsken kun luin seuraamiani blogeja joissa ei vielä olla samassa tilanteessa kuin missä itse olen. Olen niin pahoillani kaikkien lapsettomien puolesta. ;(

Mutta aamulla meillä siis oli se kauan odotettu np-ultra. Jännitys ja pelko olivat kauhean kovat niin minulla kuin miehellänikin, mutta eläväinen kaveri siirsi pelkoa ainakin toistaiseksi. Pikkuinen oli kasvanut hyvin ja vastasi viikkoja 11+5. Pituutta oli kertynyt 48 mm ja niskaturvotusta oli 0,88 mm. Kaikki siis tällä hetkellä kunnossa. Toki odotellaan vielä verikokeiden tulokset, mutta toistaiseksi voimme huokaista helpotuksesta. Elokuuhun on kuitenkin vielä niin pitkä aika. Voi kunpa rakas jaksaisit kasvaa ja saisimme sinut kunnossa syliimme! <3

6 kommenttia:

  1. ihania uutisia :) itsellä varmaan helmikuussa tuo np-ultra. pelko kasvaa jo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kaikki on tällä kertaa kuitenkin hyvin. <3

      Poista
  2. meillä oli myös tuo ultra tällä viikolla, ja kaikki myös hyvin...(laskettuaika myös elokuussa) älä turhaan huolehdi kyllä kaikki hyvin menee

    VastaaPoista
  3. Pitkästä aikaa ehdin lukemaan blogiasi. Ihanaa että kaikki oli kunnossa <3 Itse odottelen rakenneultra-aikaani, se olisi 20.2 ja tuntuu että sinne on IKUISUUS! "Onneksi" työni puolesta olen päässyt hieman kurkistelemaan osaston ultralla aina sillointällöin (vähän liiankin usein) ;)

    Itselläni on vieläkin vessassa pyyhkypaperin tsekkaus melkeimpä jokakerta, kertaakaan ei ole verta siihen tullut mutta se on se suuri pelko joka ei varmasti katoa kun vasta saadessa rakkaan pienen ihmisen omaan syliin.

    Liljaelli + papu h18+1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpas kätevä työ kun pääsee usein katselemaan pikkuista! :) Aika tuntuu kyllä matelevan täälläkin...

      Poista