keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Rankka päivä

Eilinen päivä oli rankka. Oikeastaan rankka on lievä ilmaisu, koska päivä oli kamala.

Meillä oli viikko sitten neuvola (15+0) jolloin neuvolatätimme ei saanut vauvan sydänääniä juurikaan kuulumaan. Eilen sitten kävimme ohi mennessämme kysymässä josko voitaisiin kokeilla kuuntelua uudelleen ja sopihan se. Ikäväksemme sydänäänet ei kuitenkaan kuuluneet. Emme kuulleet edes yhtä lyöntiä. Neuvolatäti koetti olla rauhallinen, mutta kun toinenkaan doppleri ei antanut pihaustakaan vauvastamme, alkoi huoli paistaa hänenkin kasvoiltaan. Lopulta hän kertoi, että kyllä näillä viikoilla (16+0) pitäisi äänten jo kuulua. Minä luonnollisesti väkersin jo itkua ja yritin ajatella itseni jonnekin ihan muualle.

Tulimme siihen tulokseen, että lapsen tila on saatava selville mahdollisimman nopeasti. Neuvolasta soitettiin sairaalalle, mutta he eivät nähneet asiaa niin akuuttina että olisivat suostuneet ottamaan meitä vastaan päivystysaikana. Lähdimme siis kotiin sillä tiedolla, että saamme vasta seuraavalle päivälle ajan gynekologille ja tiedon vauvan voinnista. Olimme olleet kotona noin tunnin kun neuvolantäti soitti ja ehdotti yksityistä klinikkaa. Häntä itseäänkin oli asia jäänyt niin kovasti kalvamaan, että hän oli ottanut selvää aukiolevista paikoista. Soitin klinikalle ja sain kuin sainkin ajan vielä samalle päivälle. Tosin lääkärillä ei ollut enää varsinaisia aikoja vaan hän lupasi ottaa meidät ylimääräisinä ja odottaa noin puolisen tuntia kun ajoimme kaupunkiin.

Lääkärille päästessämme ja ultrauksen alkaessa en voinut edes ajatella pahinta mahdollista vaan kuvittelin itseni taas jonnekin ihan muualle. Meidän onneksemme pikkuinen oli kuitenkin aivan kunnossa! <3 Sydän löi normaalisti, hän liikkui kovasti ja oli kasvanut hienosti sitten viime näkemän. Rankka päivä sai siis onnellisen lopun ja saimme jopa jo tietää pikkuisemme sukupuolen. :) Syy siihen miksi sydänäänet eivät neuvolan koneelle kuuluneet ei kuitenkaan selvinnyt. Istukkakin kun on takana.


Olen jo jonkin aikaa miettinyt tämän blogin kohtaloa. Sitä, että kirjoitanko raskausajasta mitään, koska en kuitenkaan näe siihen varsinaista tarvetta. Alun perin perustin tämän blogin paikaksi jossa voin purkaa lapsettomuutta ja hoitoja kohtalotovereille, enkä siksi koe järkeväksi hehkuttaa onneani täällä. Nyt tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluan kaikesta huolimatta jakaa täällä sellaisia kokemuksia, joita ehkä muutkin raskaana olevat joutuvat miettimään. Esimerkiksi juuri sitä, jos sydänäänet ei kuulukaan näin pitkillä viikoilla. Kenenkään mieltä en kuitenkaan halua pahoittaa ja siksi en jaa ultra- tai masukuviani.

12 kommenttia:

  1. Huh! Suurin piirtein pidättelin hengitystäni, kun luin tekstiäsi. Onneksi lopussa oli hyvät uutiset! :) Hienoa! Onneksi päivälle saatiin hyvä päätös kaikesta huolesta huolimatta!

    VastaaPoista
  2. Täällä kanssa pidättelin hengitystä lukiessani tekstiäsi. Onneksi sydänäänet löytyivät ja pienellä kaikki hyvin. Varmasti säikäytti kunnolla, huh!

    VastaaPoista
  3. Hyi kamala! Pelkäsin, että kirjoituksesi päättyy pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta ONNEKSI niin ei käynyt! Ja kiva muuten, että jatkat blogiasi =) Voi hyvin!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Claudia! Kiva, että joku ainakin silloin tällöin eksyy tänne. :)

      Poista
  4. Komppaan kaikkia edellisiä kommentteja. Kyllä niin sai henkeä pidätellä tätä lukiessa. Onneksi kaikki kuitenkin hyvin!

    VastaaPoista
  5. Ehkä ne neuvolan laitteet oli vaan niin surkeita ja ehkä se Ehkä myös neuvolantäti oli hermostunut myös...

    Meillä oli ekalla kerralla vaikeuksia saada sykettä kuuluviin, kun kaveri oli niin vilkas. Tosin se neuvolan dopleri sai sykelukeman, vaikka mitään ei siis aluksi kuulunutkaan ja ennen kuuntelua neuvolantäti rauhoitteli etukäteen jo, että näin pienten kohdalla (muistaakseni rv17) on välillä vaikea saada mitään kuulumaan, koska ne ovat niin kovin vilkkaita. Mulla kuuntelua vaikeutti myös edessä oleva istukka, mutta tosin istukan sijainti selvisi vasta rakenneultrassa rv 19. Edellisessä ultrassa kätilö sanoi, että istukka vaihtaa vielä alkuraskaudessa paikkaa ja rv 12 sen paikkaa ei pystytty edes määrittelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se doppleri taisi meilläkin saada sen sykelukeman pari kertaa, mutta ääniä ei kuulunut, siksi siihen ei oikein voinut luottaa. Luulen, että ne meidän neuvolan laitteet on vaan niin kamalan vanhat ja huonot, ettei meidän pikkuinen suostunut sellaisiin ääniä antamaan. :)

      Poista
  6. Ihana, että loppu oli onnellinen! Luin tekstiäsi sydän syrjällään ja helpotuin kuin sydänäänet kuuluivat : )
    Toivon kovasti, että jatkat kirjoittamista täälläkin. Tämä matka itse kullakin voi sisältää mitä vain tilanteita ja ainakin itse mielelläni sueraan sinun vaiheita aina vain eteenpäin, kohti kaikkea hyvää : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Blueberry, kiva kuulla että seuraat meidän matkaamme. <3 Minua niin kovasti jännittää teidän puolesta! Toivottavasti saatte hyviä uutisia!

      Poista