torstai 16. elokuuta 2012

Ei se ollutkaan niin helppoa

Opiskelut alkoivat maanantai ja olen ollut pää pyörällä siitä asti. Koko ajan tulee kovasti uutta asiaa ja ihmisiä joihin tutustua. Tunnen tosiaan olevani elossa.

Keskiviikkona törmäsin asiaan, joka oli minulle uusi. Olimme muutaman uuden opiskelijakaverini kanssa syömässä, kun puheeksi tuli yllättäen lapset. Meidän ryhmä koostuu lähes kokonaan eri-ikäisistä aikuisista naisista ja taidan olla ainoa lapseton, ellei paria 19-vuotiasta lasketa.  Puhuimme siis lapsista, koulusta ja vapaa-ajan määrästä, jota on seuraavan vuoden aikana luultavasti hyvin vähän, etenkin perheellisillä. Tuntui että 'lapselliset' halusivat korostaa omaa äitiyttään kaikin mahdollisin keinoin, kunnes juttu kääntyikin siihen, miten helppoa ilman lapsiakin olisi elää. Siitä muutamia otteita:

"Ei minua haittaisi, vaikken olisi koskaan saanutkaan lapsia."

"Minulla on sama juttu, elämässä oli muutenkin jo niin paljon kaikkea."

"Minähän tulin vahingossa raskaaksi."

"Joillekin lapsen tekeminen tuntuu olevan elämää suurempi asia."

"Kyllä minä pystyisin elämään ilman lapsiani."

Olen useammasta blogista lukenut, miten me lapsettomat olemme ajautuneet tällaisiin tilanteisiin. Varmaan kaikkiin teksteihin olen kommentoinut, että miksei kirjoittaja ollut avannut suutaan ja kertonut omaa näkemystään asiasta. Sitä kuinka lapsi ei välttämättä ole elämää suurempi asia, mutta kun sellaista ei pitkänkään odotuksen jälkeen ala kuulumaan, siitä tulee juuri sellainen. Tai miten on väärin laukoa ajattelemattomuuksia uudessa porukassa, jossa ei tiedä muiden tilannetta. Miten typerää on ylipäätään sanoa että voisi elää ilman lapsiaan, joista kuitenkin jaksaa koko ajan jauhaa. Tämä oli siis minulle uusi tilanne, ja tajusin, etten pystykään siihen. En voinut kertoa omaa kantaani asiaan. Vuodattaa sisimmästäni sitä kaikkein raskainta asiaa puoli tuttujen kanssa. En pystynyt kertomaan oikeita ajatuksiani. Ei se ollutkaan niin helppoa.

9 kommenttia:

  1. Se tosiaan ei ole helppoa.
    Sitä mukamas on aina sanat jo valmiina lauottavaksi, mutta jostain syystä ne jäävät kielenkärjelle keikkumaan eivätkä tulekaan ulos.

    Mä olenkin kehittynyt loistavaksi hampaiden kiristelyssä ja tekohymyilyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen hyvin pystyin minäkin sen tilanteen hallitsemaan. Vähän toki olin hämilläni enkä oikein tiennyt miten päin tuolissa istua. Onneksi hoidot ei ole meneillään saati epäonnistunut hoito ihan vasta takana, koska silloin olisi ollut vaikeampaa.

      Poista
  2. Totta! Se ei olekaan niin helppoa... Minä olin viikko sitten polttareissa, jossa illan mittaan tuli puhe lastenhankinnasta. Eräs mietiskeli, että olisiko sopiva aika alkaa tehdä toista lasta, kun esikoinen oli 1,5-vuotias, ettei tulisi liian iso ikäero. Siinä sitten keskusteltiin muutenkin lastenhankinnan (joo, nuo sanavalinnat ottavat nykyään niin päähän!) sopivasta ajoituksesta. Sävy oli ihan asiallinen eikä ketään loukkaava, mutta silti minun oli sitten lopuksi pakko avata suuni, että ei sitä kaikki noin vaan voi valita milloin se lapsi tulee ja tuleeko ollenkaan. Tuosta porukasta vain polttarisankari tiesi meidän lapsettomuusongelmastamme. Muut olivat sitten sitä mieltä, että hyvä kun kerroin, ja halusivat kuulla lisää minun näkökulmastani. Se oli ihan helpottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Rowan että sait kerrottua oman ja kaikkien meidän lapsettomien kannan. Nostan hattua! :)

      Poista
  3. Se on ihan tolkutonta mitä ihmiset saattavat suustaan päästää, sellaisetkin jotka tietävät vaikeuksista.

    Eilen olin siskopuoleni luona kyläilemässä ja kerroimme raskaudesta (josta isäni oli kyllä jo lipsauttanut kertoa). Siskoni ja äitinsä kilpaa kehuivat, kuinka siskon isäpuolen tytär oli tullut kolme kertaa raskaaksi ehkäisystä huolimatta.
    Ensin yksien pillereiden aikana raskaaksi, sitten toisten -vahvempien pillereiden aikaan sai toinen alkunsa ja kolmas sitten kuparikierukalla.

    Mut tätä tämä on. Kaikilla meillä on ristimme. Toisilla se on lapsettomuus, toisilla empatiakyvyn puute, toisilla vain puhdas tyhmyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kylläpäs toiset tulee herkästi raskaaksi...itse en ymmärrä miten kukaan voi ikinä raskautua kun kaikkien palasten tulee olla niin kohdallaan!

      Poista
  4. Tänään tuo epämiellyttävä tilanne sai jatkoa kun kävimme yhdessä luokan kanssa SWOT- analyysia opiskeluajasta. Uhka kohtaan tuli monesta suusta perhe, joka saattaa viedä liian paljon aikaa. Mutta valitettavasti myös lapsettomuus sai kannatusta, ei niinkään uhkana vaan ainostaan vahvuutena. Luokassa raikui nauru kun suurinosa 'lapsellisista' naisista kertoi kuinka hyvä asia on jos ei ole lapsia ja kuinka niitä ei koskaan kannata tehdäkään. Sekä miten on nyt niin hieno opiskella ja olla poissa kotoa ja kuinka sinne ei lasten ja miehen luokse päivän päätteeksi haluaisi mennäkään.

    Eipä siinä tilanteessa voinut muuta kuin huokaista. Sitä miten Silmun sanoin ihmiset voivat olla empatiakyvyttömiä tai sitten vaan niin tyhmiä, etteivät osaa ajatella asioita kenenkään toisen kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja itse painan kotiin ajaessa kaasua, jotta näkisin äkkiä taas lapset...

      Ihana blogi, itkien luin kirjoitukset läpi ♥

      Poista