Punktio

Tänään sain helpotuksen ololleni. Aamulla vatsa olikin jo niin kipeä, että hyvä kun pystyin ottamaan askeltakaan. Puoli kymmeneksi menimme klinikalle jossa minulta otettiin ensin viisi putkiloa verta. Sen jälkeen menin lepohuoneen kautta toimenpidehuoneeseen. Tällä kertaa koko homma pelotti enemmän kuin viimeksi, koska tiesin mitä oli edessä. Pelko ei ollutkaan turhaa, koska toimenpide oli ehkä tuhat kertaa kivuliaampi kuin viimeksi. Itkin melkein koko ajan. Tunteet oli aika pinnassa. En tiedä oliko lääkettä sitten vähempi kuin viimeksi. Muistan jossain vaiheessa sanoneeni kipulääkettä lisäävälle hoitajalle, että hyvä kun sitä tulee lisää, olinkin jo selviämässä. Niitä kuulemma nauratti.

Muuten punktio sujui paremmin kuin viimeksi. Mitään ylimääräistä vuotoa ei tullut viime kerran verilöylyn sijaan, eikä jälkikipuja ollut juurikaan. Lepohuoneessa ainoastaan nukuin, viimeksi kiemurtelin sängyssä tuskissani. Lopulta jäi siis positiivisempi kuva koko hommasta. Tunsin oloni ennen punktiota ja sen jälkeen jotenkin kamalan nöyryytetyksi, joten enää en siihen aio kuitenkaan alistua, tämä kerta riitti.

Munasoluja saatiin tavoiteltu kymmenen kappaletta. Itse rakkulat olivat todella isoja ja kuulemma hienoja. Miehen näytteen tiheys oli melkein normaali(!?).Huomenna soitan klinikalle yhden jälkeen ja kysyn tuloksista.

Tämän päivän olen vain nukkunut. Turvotus on enää pientä ja alavatsaa ei särje enää paljoa. Oikeastaan jo kotimatkalla oli huojentunut ja hyvä olo. Nyt sitten vain odotellaan. Otan sohvalla hyvän asennon, syön ansaitsemaani suklaata ja nautin siitä kun mieheni passaa minua.