Kaatuminen

Eilen tapahtui se mitä olen koko raskausajan pelännyt, kaaduin. Tai oikeastaan en voi puhua pelkästään kaatumisesta, vaan sen seurauksena tipahdin alas kuistiltamme. Vaatii ehkä hiukan selitystä... Meillä on siis uusi talo, johon ei ole rakennettu vielä kunnon kuistia, portaita saati kaiteita. Lisäksi viime viikolla aloitimme pihan tekemisen, jonka seurauksena koko tonttimme on täynnä korkeita nousuja ja laskuja, jotka vaikeuttavat pallomahaisena olennaisesti liikkumistani. Eilen sitten ulos lähtiessäni en ilmeisesti kovinkaan tarkkaan katsonut mihin jalkani asetin, joten "liukastuin" hiekkaan yrittäessäni alas kuistilta. Tipuin alas noin puolesta metristä oikealle kyljelleni. Siinä vaiheessa naarmut polvessa ja kädessä eivät haitanneet yhtään siihen pelkoon verrattuna, että vauvalle olisi käynyt jotain.

Yritin hetken aikaa lepäillä sohvalla ja ottaa kontaktia lapseen, mutta katsoin kuitenkin parhaakseni soittaa myös äitiyspolille, josko vauvanvointi kannattaisi tarkistaa. Langan toisessa päässä oleva kätilö oli ihanan empaattinen ja neuvoi, että vaikkei kipuja vatsan alueella olekaan eikä mitään vuotoja, niin voisin silti tulla käymään varmistamassa että kaikki on hyvin. Luulen, että hän kuuli äänestä itkuisuuteni ja sen, kuinka huolissani olin, vaikka kuinka hammasta purren ajattelin että en ala puhelimessa parkumaan.

Lähdettiin siis sairaalalle tarkistamaan tilanteen, jossa mukava kätilö otti minut vastaan ja laittoi puoleksi tunniksi käyrille. Kaikki näytti onneksi juuri sellaiselta kuin pitikin. Lopuksi lääkäri (joka oli muuten aivan kamala!) ultrasi tilanteen, ettei kohdussa näy mitään vuotoa tms. Pääsimme kotiin tunnin tarkkailujen jälkeen ja sain tehtäväkseni tarkkailla vuotoja ja supistuksia illan ajan. Lääkäri sanoi, että jos kohtu muuttuu pinkeäksi pitkäksi aikaa, eikä se hellitä, niin kannattaa tulla takaisin. Niinhän siinä sitten kävi, että illalla supisteli enemmän ja kohtu oli välillä ihan jonkin aikaa kivikova, mutta onneksi maltoin mieleni ja tarkkailin tilannetta. Luulen, että supistukset johtuivat päivän stressistä, koska tänään olo on ollut jo aivan normaali. Nyt katson kyllä erityisen tarkkaan mihin jalkani milloinkin asetan!

Eilen oli myös neuvola ja rv kasassa 32+0. Kaikki oli ihan suht ok. Hemppa noussut oli noussut, mutta paino oli laskenut peräti 600 grammaa. Myöskään kohtu ei ollut kasvanut paljoa, mitä pitää nyt tarkkailla. Verenpaineet oli todella matalalla ja pissassa hieman proteiinia. Terkkari arveli, että kärsin lievästä nestehukasta, mikä selittäisi kaikki nuo muutokset ja toivottavasti näin onkin.

1,6 kiloa

Tänään raskausviikkoja täynnä 30 eli viimeinen kymppi lähtee käyntiin. Olo on ollut edelleen hyvä ja olen säästynyt suuremmilta kivuilta ja kolotuksilta. Ongelmia tulee ainoastaan jos liikun liian nopeasti lenkillä tai jos syön liikaa. Niihin asioihin pystyn kuitenkin itse vaikuttamaan.

Eilen meillä oli ylimääräinen ultra jossa tarkistettiin, onko istukka vielä liian lähellä kohdunsuuta. Ei onneksi ollut, eli siltä osin esteitä normaaliin alatiesynnytykseen ei ole. Pikkuinen oli kasvanut taas kovasti ja painoarvioksi saimme 1,6 kiloa. <3 Tällä hetkellä vauva köllöttelee masussa pääalaspäin eikä toivottavasti sieltä enää käännykään.

Tänään oli 7. neuvolakäynti ja kaikki näytti sielläkin hyvältä. Painoa on tullut tähän mennessä yhteensä 10 kiloa, mikä on ihan normi. Masu oli kasvanut mukavasti ja kohdunpohjan korkeudeksi saatiin 28, mikä kulkee sopivasti käyrällä. Hemoglobiini oli taas hieman laskenut, eli lisärautaa saan syödä edelleen. Kaikki muut jututkin oli ok.

Valmistuin koulusta viime perjantaina ja kesälomailen nyt heinäkuun alkuun, jonka jälkeen alkaakin jo mammaloma! Äitiyspakkaus saapuu parin viikon sisällä ja olemme jo uskaltautuneet ostamaan pikkuiselle joitakin vaatteita. Tilasimme myös sängyn ja hoitopöydän, jotka saapuvat muutaman viikon sisällä. Nyt tämä koko homma vasta ehkä alkaa konkretisoitumaan.

 Masu tältä aamulta eli 30+0

2. lääkärineuvola ja perhevalmennusta

Tänään oli toinen lääkärineuvola (rv 26+1). Sitä ennen neuvolatäti otti perusjutut mitkä oli kaikki ok. Paino oli noussut viime kerrasta maltillisemmin (373g/vko) ja veriarvot olivat onneksi nyt nousseet 125:een. Rautalisän jouduin vaihtamaan vatsanväänteiden takia Obsidanista nestemäiseen (Compiron fe) ja olo onkin helpottanut. Tuon kyseisen raudan saa ottaa ruokailun yhteydessä ja on muuten jopa hyvänmakuista! :) Lääkärin tutkimuksissa kaikki oli myös niinkuin pitääkin. Pikkuisen syke kuului hyvin ja kohdunpohjan korkeus oli 24,5. Aikaisemmin ollaan pysytty juurikin sillä keskikäyrällä, mutta nyt mennään ihan vähän sen yläpuolella.

Olen ollut viime aikoina normaalia väsyneempi ja ottanut päiväunet lähes päivittäin. Sairastin myös pienen flunssan, mutta se ei onneksi vauvan menoa haitannut vaan hän jaksoi pysyä aktiivisena vaikka äiti ei sellainen ollutkaan. Viime viikkojen aikana kolotuksetkin ovat lisääntyneet. Olen muun muassa muutaman kerran kävelyllä ollessani joutunut pitämään useamman tauon viiltävän nivuskivun takia. Muuten olo on onnellinen.  <3

Perhevalmennuksetkin tuli ja meni, koska niitä oli meidän paikkakunnalla vain kaksi kappaletta. Molemmat kerrat kesti noin tunnin eikä oikeastaan sisältänyt mitään uutta tietoa. Sairaalaan tutustuminen on sitten erikseen kunhan viikkoja on täynnä vähintään 34 eli heinäkuun puolella.

Vauvan liikkeet ovat muuten hieman muuttuneet. Nykyään potkujen lisäksi huomaa ja tuntee selvästi kun pikkuinen vaihtaa asentoa. Maha liikkuu enemmän ja tuntuu oikeasti että joku asuu sen sisällä. <3