Kuulumisia

Kuukausi vierähtänyt siitä kun viimeksi tänne kirjoitin. Asiaa olisi kyllä ollut, mutta jostain syystä en ole löytänyt aikaa/energiaa kirjoittamiseen. No jokatapauksessa, voin edelleen paksusti. :)

Tuntuu hurjalta, että laskettuun aikaan on enää 8 päivää! Voihan se olla niin, että pikkuinen on masussa vielä kolmekin viikkoa, mutta yhtä hyvin hän voi tulla jo tänään. No, tulee milloin tulee, kaikki on häntä varten valmiina. <3

Vauva on ollut jo kolme viikkoa ihan lähtökuopissaan, tiukasti kiinnittynyt ja todella alhaalla, mutta pahempia supistuksia ei ole vielä tullut, saati mitään muuta synnytykseen viittaavaa. Joinakin päivinä supistelee toista päivää enemmän, mutta supistukset ovat toistaiseksi olleet kivuttomia. Ainut ero mitä omassa olossani huomaan on nälkä! Olen ruennut yösyöpöksi. Herään joka yö n. klo 4 vessaan ja samalla raahaan itseni jääkaapille. Alkuun riitti pelkkä banaani, mutta viime yönä energiaa piti saada paljon enemmän. Voisiko se viitata lähestyvään synnytykseen...saa nähdä...

Olen voinut fyysisesti todella hyvin. Paino on noussut ensimmäisestä neuvolasta tasan 10 kiloa ja olen säästynyt suuremmilta kolotuksilta. Välillä sängystä ylös nouseminen tai kyljen vaihtaminen yöllä on työn ja tuskan takana, mutta mielestäni olen päässyt vaivoineni todella vähällä. Toista onkin sitten henkisellä puolella. Olen kyllä nauttinut raskausajasta todella paljon, mutta valitettavasti en ole päässyt vainoharhaisuudestani ja menettämisenpelostani yhtään irti. Alkuun pelkäsin keskenmenoa, nyt kohtukuolemaa ja synnytyskomplikaatioita. Ja ihan kun niissä ei olisi jo riittävästi. Lisäksi mieltä kalvaa se, että jos oman aarteeni syliini asti saan, menetän hänet varmasti kätkytkuolemalle tai jollekin muulle onnettomuudelle. Viime päivinä olen itkenyt tuota menettämisen pelkoa ihan liikaa. Sorruin jopa ostamaan Nanny vauvamonitorin. Olenkin tullut siihen tulokseen, että huomenna neuvolassa pyydän apua tähän ahdistukseen, muuten koko aika menee murehtiessa.

4. neuvola

Tänään käytiin neljättä kertaa neuvolassa. Viikkoja tuli tänään täyteen 19 eli 20. raskausviikko alkaa! Aika on mennyt kyllä todella nopeasti.

Kuten vähän pelkäsinkin, paino oli noussut hieman liikaa...2,5 kg neljässä viikossa eli yli 600 g viikossa. :/ Sain siitä vähän palautetta, mutta myönsin myös kiltisti herkutelleeni viime aikoina ihan liikaa. Ensi neuvolaan onkin sitten hyvä vähän tiukentaa otetta, josko vaikka saisi painon pysymään näissä tämän päiväisissä lukemissa. Edessä on muutaman viikon kuluttua kuitenkin sokerirasituskin niin on pakko korjata ruokavaliota siihen mennessä.

Hemoglobiini oli laskenut 146:sta 116:sta, eli lisäraudan tarvetta on.

Kohdunpohjan korkeus mitattiin ensimmäistä kertaa ja se oli juuri oikealla käyrällä. :)

Mutta sitten ne sydänäänet...no, tällä kertaa ne kuului vähän aikaa, suht selvästi vielä, mutta sitten ne taas katosi, sykelukema oli noin 134 eli ihan normi. Neuvolatäti arveli, että kohtuni on niin taaksepäin kalleellaan, että se hankaloittaa äänien kuulemista. Enkä tietenkään kuollaksenikaan muista, että sanoiko klinikan lääkäri esim. istutusta tehdessä että kohtuni on taaksepäin kallellaan, ehkä. Täytyy varmaan tarkistaa, josko olisin kirjoittanut asiasta niihin aikoihin jotain.