Kyyneleitä

Tänään olen vuodattanut paljon kyyneleitä, niin onnen kuin surunkin. Onnen kyyneleet tulivat ensin ultrassa, sitten kotimatkalla. Surun kyyneleet äsken kun luin seuraamiani blogeja joissa ei vielä olla samassa tilanteessa kuin missä itse olen. Olen niin pahoillani kaikkien lapsettomien puolesta. ;(

Mutta aamulla meillä siis oli se kauan odotettu np-ultra. Jännitys ja pelko olivat kauhean kovat niin minulla kuin miehellänikin, mutta eläväinen kaveri siirsi pelkoa ainakin toistaiseksi. Pikkuinen oli kasvanut hyvin ja vastasi viikkoja 11+5. Pituutta oli kertynyt 48 mm ja niskaturvotusta oli 0,88 mm. Kaikki siis tällä hetkellä kunnossa. Toki odotellaan vielä verikokeiden tulokset, mutta toistaiseksi voimme huokaista helpotuksesta. Elokuuhun on kuitenkin vielä niin pitkä aika. Voi kunpa rakas jaksaisit kasvaa ja saisimme sinut kunnossa syliimme! <3