Hiipivä pahaolo

Se tulee melko tarkalleen parin tunnin välein, mutta joka kerta se yllättää yhtä paljon. Pitäisi muistaa syödä useammin, mutta enhän minä muista. Tai sitten en vaan jaksaisi olla koko ajan syömässä. Luulisi sen kyllä jo parissa viikossa oppineen, mutta ehkä olen vain tavanomaista yksinkertaisempi ihminen. Puhe on siis pahasta olosta. Kuvotuksen tunteesta joka vetää aivan veteläksi. En minä kuitenkaan valita, tätä on kuitenkin niin paljon odotettu ja toivottu että kestän tämän olon vaikka kokonaiset yhdeksän kuukautta! Ja olenhan minä loppujen lopuksi päässyt helpollakin (ainakin toistaiseksi). Tänä aamuna oli ensimmäinen kerta kun oksensin.

Ollaan käyty mieheni kanssa joka ilta pienellä iltakävelyllä. Se auttaa pahaanoloon ja vie pois pahimmat turvotukset. Parilla viime iltalenkillä olen puolessa välin matkaa hyytynyt ihan täysin. On vaan tullut olo, ettei jaksa enää askeltakaan. Kotiin olen kuitenkin onneksi jotenkin selvinnyt. Tosin kuljin minä toissailtana vähän matkaa jopa mieheni reppuselässä. :) Ja viime yönä mieheni kokkasi minulle yömunakkaan kun nälkä oli niin kova. Miten tulisinkaan toimeen ilman häntä. <3