1,6 kiloa

Tänään raskausviikkoja täynnä 30 eli viimeinen kymppi lähtee käyntiin. Olo on ollut edelleen hyvä ja olen säästynyt suuremmilta kivuilta ja kolotuksilta. Ongelmia tulee ainoastaan jos liikun liian nopeasti lenkillä tai jos syön liikaa. Niihin asioihin pystyn kuitenkin itse vaikuttamaan.

Eilen meillä oli ylimääräinen ultra jossa tarkistettiin, onko istukka vielä liian lähellä kohdunsuuta. Ei onneksi ollut, eli siltä osin esteitä normaaliin alatiesynnytykseen ei ole. Pikkuinen oli kasvanut taas kovasti ja painoarvioksi saimme 1,6 kiloa. <3 Tällä hetkellä vauva köllöttelee masussa pääalaspäin eikä toivottavasti sieltä enää käännykään.

Tänään oli 7. neuvolakäynti ja kaikki näytti sielläkin hyvältä. Painoa on tullut tähän mennessä yhteensä 10 kiloa, mikä on ihan normi. Masu oli kasvanut mukavasti ja kohdunpohjan korkeudeksi saatiin 28, mikä kulkee sopivasti käyrällä. Hemoglobiini oli taas hieman laskenut, eli lisärautaa saan syödä edelleen. Kaikki muut jututkin oli ok.

Valmistuin koulusta viime perjantaina ja kesälomailen nyt heinäkuun alkuun, jonka jälkeen alkaakin jo mammaloma! Äitiyspakkaus saapuu parin viikon sisällä ja olemme jo uskaltautuneet ostamaan pikkuiselle joitakin vaatteita. Tilasimme myös sängyn ja hoitopöydän, jotka saapuvat muutaman viikon sisällä. Nyt tämä koko homma vasta ehkä alkaa konkretisoitumaan.

 Masu tältä aamulta eli 30+0

Rankka päivä

Eilinen päivä oli rankka. Oikeastaan rankka on lievä ilmaisu, koska päivä oli kamala.

Meillä oli viikko sitten neuvola (15+0) jolloin neuvolatätimme ei saanut vauvan sydänääniä juurikaan kuulumaan. Eilen sitten kävimme ohi mennessämme kysymässä josko voitaisiin kokeilla kuuntelua uudelleen ja sopihan se. Ikäväksemme sydänäänet ei kuitenkaan kuuluneet. Emme kuulleet edes yhtä lyöntiä. Neuvolatäti koetti olla rauhallinen, mutta kun toinenkaan doppleri ei antanut pihaustakaan vauvastamme, alkoi huoli paistaa hänenkin kasvoiltaan. Lopulta hän kertoi, että kyllä näillä viikoilla (16+0) pitäisi äänten jo kuulua. Minä luonnollisesti väkersin jo itkua ja yritin ajatella itseni jonnekin ihan muualle.

Tulimme siihen tulokseen, että lapsen tila on saatava selville mahdollisimman nopeasti. Neuvolasta soitettiin sairaalalle, mutta he eivät nähneet asiaa niin akuuttina että olisivat suostuneet ottamaan meitä vastaan päivystysaikana. Lähdimme siis kotiin sillä tiedolla, että saamme vasta seuraavalle päivälle ajan gynekologille ja tiedon vauvan voinnista. Olimme olleet kotona noin tunnin kun neuvolantäti soitti ja ehdotti yksityistä klinikkaa. Häntä itseäänkin oli asia jäänyt niin kovasti kalvamaan, että hän oli ottanut selvää aukiolevista paikoista. Soitin klinikalle ja sain kuin sainkin ajan vielä samalle päivälle. Tosin lääkärillä ei ollut enää varsinaisia aikoja vaan hän lupasi ottaa meidät ylimääräisinä ja odottaa noin puolisen tuntia kun ajoimme kaupunkiin.

Lääkärille päästessämme ja ultrauksen alkaessa en voinut edes ajatella pahinta mahdollista vaan kuvittelin itseni taas jonnekin ihan muualle. Meidän onneksemme pikkuinen oli kuitenkin aivan kunnossa! <3 Sydän löi normaalisti, hän liikkui kovasti ja oli kasvanut hienosti sitten viime näkemän. Rankka päivä sai siis onnellisen lopun ja saimme jopa jo tietää pikkuisemme sukupuolen. :) Syy siihen miksi sydänäänet eivät neuvolan koneelle kuuluneet ei kuitenkaan selvinnyt. Istukkakin kun on takana.


Olen jo jonkin aikaa miettinyt tämän blogin kohtaloa. Sitä, että kirjoitanko raskausajasta mitään, koska en kuitenkaan näe siihen varsinaista tarvetta. Alun perin perustin tämän blogin paikaksi jossa voin purkaa lapsettomuutta ja hoitoja kohtalotovereille, enkä siksi koe järkeväksi hehkuttaa onneani täällä. Nyt tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluan kaikesta huolimatta jakaa täällä sellaisia kokemuksia, joita ehkä muutkin raskaana olevat joutuvat miettimään. Esimerkiksi juuri sitä, jos sydänäänet ei kuulukaan näin pitkillä viikoilla. Kenenkään mieltä en kuitenkaan halua pahoittaa ja siksi en jaa ultra- tai masukuviani.