Kuulumisia

Kuukausi vierähtänyt siitä kun viimeksi tänne kirjoitin. Asiaa olisi kyllä ollut, mutta jostain syystä en ole löytänyt aikaa/energiaa kirjoittamiseen. No jokatapauksessa, voin edelleen paksusti. :)

Tuntuu hurjalta, että laskettuun aikaan on enää 8 päivää! Voihan se olla niin, että pikkuinen on masussa vielä kolmekin viikkoa, mutta yhtä hyvin hän voi tulla jo tänään. No, tulee milloin tulee, kaikki on häntä varten valmiina. <3

Vauva on ollut jo kolme viikkoa ihan lähtökuopissaan, tiukasti kiinnittynyt ja todella alhaalla, mutta pahempia supistuksia ei ole vielä tullut, saati mitään muuta synnytykseen viittaavaa. Joinakin päivinä supistelee toista päivää enemmän, mutta supistukset ovat toistaiseksi olleet kivuttomia. Ainut ero mitä omassa olossani huomaan on nälkä! Olen ruennut yösyöpöksi. Herään joka yö n. klo 4 vessaan ja samalla raahaan itseni jääkaapille. Alkuun riitti pelkkä banaani, mutta viime yönä energiaa piti saada paljon enemmän. Voisiko se viitata lähestyvään synnytykseen...saa nähdä...

Olen voinut fyysisesti todella hyvin. Paino on noussut ensimmäisestä neuvolasta tasan 10 kiloa ja olen säästynyt suuremmilta kolotuksilta. Välillä sängystä ylös nouseminen tai kyljen vaihtaminen yöllä on työn ja tuskan takana, mutta mielestäni olen päässyt vaivoineni todella vähällä. Toista onkin sitten henkisellä puolella. Olen kyllä nauttinut raskausajasta todella paljon, mutta valitettavasti en ole päässyt vainoharhaisuudestani ja menettämisenpelostani yhtään irti. Alkuun pelkäsin keskenmenoa, nyt kohtukuolemaa ja synnytyskomplikaatioita. Ja ihan kun niissä ei olisi jo riittävästi. Lisäksi mieltä kalvaa se, että jos oman aarteeni syliini asti saan, menetän hänet varmasti kätkytkuolemalle tai jollekin muulle onnettomuudelle. Viime päivinä olen itkenyt tuota menettämisen pelkoa ihan liikaa. Sorruin jopa ostamaan Nanny vauvamonitorin. Olenkin tullut siihen tulokseen, että huomenna neuvolassa pyydän apua tähän ahdistukseen, muuten koko aika menee murehtiessa.