Lapsettomat vs. "lapselliset"

Kun olet lapseton, olet AINA eriarvoisessa asemassa ns. lapsellisten kanssa. Sinun elämän koetaan olevan paljon helpompaa, kiireettömämpää ja vapaa-aikaakin kuvitellaan olevan loputtomiin. Ei ilmeisesti ole olemassa muuta elämää kuin lapset. Tähän asiaan törmäsin (yllätys yllätys) jälleen kerran koulun penkillä.

Tunnilla haettiin siis vapaa-ehtoista tekemään erinäistä hommaa ja jälleen lapsettomuus nousi puheenaiheeksi. Tällä kertaa jostain suusta huudettiin, että eikös joku lapseton sen voi tehdä ja kaikkien katseet kääntyivät luonnollisesti minuun (tai ainakin siltä tuntui!). Hammasta purren pidin suuni kiinni, enkä tosiaankaan ilmoittautunut vapaa-ehtoiseksi. Ja sen tein siis ihan vaan periaatteesta. En tehnyt sitä, koska asia esitettiin niin typerästi. En aio tehdä mitään muiden hyväksi vain siksi, että minulle ei ole suotu lapsia. En nyt, enkä myöhemmin.

Lapsettomuus on ollut viime aikoina todella paljon esillä ja usein kuulee, kuinka meidän täytyy uhrautua perheellisten takia, oli sitten kyse kesälomista tai ylitöistä. Johonkin on raja vedettävä ja minä vedän sen nyt itseni kohdalla tähän. Olkoon se perheellisten mielestä kuinka itsekästä tahansa. Toki tilanteet muuttuvat koko ajan, mutta tällä hetkellä en aio olla se joka alistuu.