Kuulumisia

Kuukausi vierähtänyt siitä kun viimeksi tänne kirjoitin. Asiaa olisi kyllä ollut, mutta jostain syystä en ole löytänyt aikaa/energiaa kirjoittamiseen. No jokatapauksessa, voin edelleen paksusti. :)

Tuntuu hurjalta, että laskettuun aikaan on enää 8 päivää! Voihan se olla niin, että pikkuinen on masussa vielä kolmekin viikkoa, mutta yhtä hyvin hän voi tulla jo tänään. No, tulee milloin tulee, kaikki on häntä varten valmiina. <3

Vauva on ollut jo kolme viikkoa ihan lähtökuopissaan, tiukasti kiinnittynyt ja todella alhaalla, mutta pahempia supistuksia ei ole vielä tullut, saati mitään muuta synnytykseen viittaavaa. Joinakin päivinä supistelee toista päivää enemmän, mutta supistukset ovat toistaiseksi olleet kivuttomia. Ainut ero mitä omassa olossani huomaan on nälkä! Olen ruennut yösyöpöksi. Herään joka yö n. klo 4 vessaan ja samalla raahaan itseni jääkaapille. Alkuun riitti pelkkä banaani, mutta viime yönä energiaa piti saada paljon enemmän. Voisiko se viitata lähestyvään synnytykseen...saa nähdä...

Olen voinut fyysisesti todella hyvin. Paino on noussut ensimmäisestä neuvolasta tasan 10 kiloa ja olen säästynyt suuremmilta kolotuksilta. Välillä sängystä ylös nouseminen tai kyljen vaihtaminen yöllä on työn ja tuskan takana, mutta mielestäni olen päässyt vaivoineni todella vähällä. Toista onkin sitten henkisellä puolella. Olen kyllä nauttinut raskausajasta todella paljon, mutta valitettavasti en ole päässyt vainoharhaisuudestani ja menettämisenpelostani yhtään irti. Alkuun pelkäsin keskenmenoa, nyt kohtukuolemaa ja synnytyskomplikaatioita. Ja ihan kun niissä ei olisi jo riittävästi. Lisäksi mieltä kalvaa se, että jos oman aarteeni syliini asti saan, menetän hänet varmasti kätkytkuolemalle tai jollekin muulle onnettomuudelle. Viime päivinä olen itkenyt tuota menettämisen pelkoa ihan liikaa. Sorruin jopa ostamaan Nanny vauvamonitorin. Olenkin tullut siihen tulokseen, että huomenna neuvolassa pyydän apua tähän ahdistukseen, muuten koko aika menee murehtiessa.

Ja voittajaksi selviytyi...

...Emmaljunga!

Saatiin siis vihdoin vaunupäätös tehtyä, eikä se ollut helppo. Päädyttiin kuitenkin Stokkejen sijaan hieman perinteisempiin vaunuihin ja valitsimme Emmaljungan yhdistelmät. Rungoksi valittiin duo S, koska siinä on kääntyvät ja lukittavat etupyörät, mutta ei kuitenkaan aivan pienet sellaiset. Kuosina taas Capri Creme miellytti eniten silmää. Onpahan nyt vaunut jotka on yhtä aikaa ketterät, jämäkät ja hyvännäköiset. Laitan kuvaa huomenna kunhan kotiutamme vaunut. :)

Kaatuminen

Eilen tapahtui se mitä olen koko raskausajan pelännyt, kaaduin. Tai oikeastaan en voi puhua pelkästään kaatumisesta, vaan sen seurauksena tipahdin alas kuistiltamme. Vaatii ehkä hiukan selitystä... Meillä on siis uusi talo, johon ei ole rakennettu vielä kunnon kuistia, portaita saati kaiteita. Lisäksi viime viikolla aloitimme pihan tekemisen, jonka seurauksena koko tonttimme on täynnä korkeita nousuja ja laskuja, jotka vaikeuttavat pallomahaisena olennaisesti liikkumistani. Eilen sitten ulos lähtiessäni en ilmeisesti kovinkaan tarkkaan katsonut mihin jalkani asetin, joten "liukastuin" hiekkaan yrittäessäni alas kuistilta. Tipuin alas noin puolesta metristä oikealle kyljelleni. Siinä vaiheessa naarmut polvessa ja kädessä eivät haitanneet yhtään siihen pelkoon verrattuna, että vauvalle olisi käynyt jotain.

Yritin hetken aikaa lepäillä sohvalla ja ottaa kontaktia lapseen, mutta katsoin kuitenkin parhaakseni soittaa myös äitiyspolille, josko vauvanvointi kannattaisi tarkistaa. Langan toisessa päässä oleva kätilö oli ihanan empaattinen ja neuvoi, että vaikkei kipuja vatsan alueella olekaan eikä mitään vuotoja, niin voisin silti tulla käymään varmistamassa että kaikki on hyvin. Luulen, että hän kuuli äänestä itkuisuuteni ja sen, kuinka huolissani olin, vaikka kuinka hammasta purren ajattelin että en ala puhelimessa parkumaan.

Lähdettiin siis sairaalalle tarkistamaan tilanteen, jossa mukava kätilö otti minut vastaan ja laittoi puoleksi tunniksi käyrille. Kaikki näytti onneksi juuri sellaiselta kuin pitikin. Lopuksi lääkäri (joka oli muuten aivan kamala!) ultrasi tilanteen, ettei kohdussa näy mitään vuotoa tms. Pääsimme kotiin tunnin tarkkailujen jälkeen ja sain tehtäväkseni tarkkailla vuotoja ja supistuksia illan ajan. Lääkäri sanoi, että jos kohtu muuttuu pinkeäksi pitkäksi aikaa, eikä se hellitä, niin kannattaa tulla takaisin. Niinhän siinä sitten kävi, että illalla supisteli enemmän ja kohtu oli välillä ihan jonkin aikaa kivikova, mutta onneksi maltoin mieleni ja tarkkailin tilannetta. Luulen, että supistukset johtuivat päivän stressistä, koska tänään olo on ollut jo aivan normaali. Nyt katson kyllä erityisen tarkkaan mihin jalkani milloinkin asetan!

Eilen oli myös neuvola ja rv kasassa 32+0. Kaikki oli ihan suht ok. Hemppa noussut oli noussut, mutta paino oli laskenut peräti 600 grammaa. Myöskään kohtu ei ollut kasvanut paljoa, mitä pitää nyt tarkkailla. Verenpaineet oli todella matalalla ja pissassa hieman proteiinia. Terkkari arveli, että kärsin lievästä nestehukasta, mikä selittäisi kaikki nuo muutokset ja toivottavasti näin onkin.

Asiaa vaunuista

Pari viikkoa sitten saimme tilattua sängyn ja hoitopöydän, nyt edessä on seuraava kalliimpi kustannus kun pitäisi ostaa vaunut. Kaiken kaikkiaan haemme käytännöllisiä ja pitkäikäisiä yhdistelmävaunuja. Emmaljunga oli ensimmäinen merkki joihin tutustuimme (ja ihastuimme). Niissä on kaikki kohdallaan! (Paitsi tietenkin hinta). Laskimme kuitenkin, että esimerkiksi Brion kombi yhdistelmävaunut tulee hinnassa aika lähelle, mikäli niihin haluaa ottaa samat varusteet lisävarusteina, mitä Emmaljungista löytyy vakiovarusteina (esim. hyttysverkko ja sadesuoja). Mieheni on kuitenkin ehdotellut myös Stokken vaunuja, joille eilen uskalsin näyttää vihreää valoa ja taidan nyt olla myyty. Hinta on kova. Vähän kovempi kuin Emmaljungissa, mutta kaikki varusteet löytyy vakiona. Lisäksi Stokkella on nyt tarjous, jolloin vaunujen ostaja saa melkein 300 euron turvakaukalon kaupan päälle! Eipä tarvitsisi sitäkään erikseen miettiä ja kaukalon saisi kätevästi ilman adapteria vaunun runkoon kiinni. (Emmaljungalla se taitaa vaatia erikseen adapterin?)

Stokke Xplory yhdistelmävaunut olisi siis mielestäni täydellinen paketti ilman yhtä muttaa. Vaunukoppa jää pieneksi noin puolen vuoden iässä, jonka jälkeen se jäisi kokonaan pois käytöstä ja nukuttaminen pitäisi hoitaa joko rattaissa tai sitten turvakaukalossa (iZiSleep). Molemmat soveltuvat oikein hyvin myös kyseiseen hommaan, mutta silti homma mietityttää, kun kyse on kuitenkin melko suuresta investoinnista. Toinen vaihtoehto olisi Stokken Crusi vaunut. Ne on suuremmat, mutta myös edelleen kalliimmat ja ei niin monipuoliset. Noissa Xploryissa kun nimenomaan tuo ratasosan monipuolisuus maksaa itsensä varmaan myöhemmin takaisin kun erillisiä matkarattaita ei esimerkiksi tarvita.

Jos jollain on kokemuksia kyseisistä vaunuista niin mielipiteitä puolesta ja vastaan otetaan mielellään!

Stokke Xploryt

Äitiyspakkaus

Äitiyspakkaus saapui eilen, samoin kuin Vaukirjan aloituspaketti. Yhtäkkiä tuntuu, että meillä on kaikki paikat täynnä vauvanvaatteita ja -tarvikkeita, vaikka todellisuudessa tavarat on edelleen siististi laatikoissa ja pusseissa. Pitää varmaan alkaa kohta pesemään Pikkuisen vaatteita ja järjestelemään niille tilaa vaatehuoneeseen.

1,6 kiloa

Tänään raskausviikkoja täynnä 30 eli viimeinen kymppi lähtee käyntiin. Olo on ollut edelleen hyvä ja olen säästynyt suuremmilta kivuilta ja kolotuksilta. Ongelmia tulee ainoastaan jos liikun liian nopeasti lenkillä tai jos syön liikaa. Niihin asioihin pystyn kuitenkin itse vaikuttamaan.

Eilen meillä oli ylimääräinen ultra jossa tarkistettiin, onko istukka vielä liian lähellä kohdunsuuta. Ei onneksi ollut, eli siltä osin esteitä normaaliin alatiesynnytykseen ei ole. Pikkuinen oli kasvanut taas kovasti ja painoarvioksi saimme 1,6 kiloa. <3 Tällä hetkellä vauva köllöttelee masussa pääalaspäin eikä toivottavasti sieltä enää käännykään.

Tänään oli 7. neuvolakäynti ja kaikki näytti sielläkin hyvältä. Painoa on tullut tähän mennessä yhteensä 10 kiloa, mikä on ihan normi. Masu oli kasvanut mukavasti ja kohdunpohjan korkeudeksi saatiin 28, mikä kulkee sopivasti käyrällä. Hemoglobiini oli taas hieman laskenut, eli lisärautaa saan syödä edelleen. Kaikki muut jututkin oli ok.

Valmistuin koulusta viime perjantaina ja kesälomailen nyt heinäkuun alkuun, jonka jälkeen alkaakin jo mammaloma! Äitiyspakkaus saapuu parin viikon sisällä ja olemme jo uskaltautuneet ostamaan pikkuiselle joitakin vaatteita. Tilasimme myös sängyn ja hoitopöydän, jotka saapuvat muutaman viikon sisällä. Nyt tämä koko homma vasta ehkä alkaa konkretisoitumaan.

 Masu tältä aamulta eli 30+0

Tuloksia

Tänään täynnä 28 raskausviikkoa eli 29. viikko alkaa. :)

Maanantaina soitin sokerirasituksen tulokset ja hyväthän ne onneksi oli! Paastoarvo oli 4,6 (raja-arvo 5,3), 1h jälkeen 7,3 (raja-arvo 10,0) ja 2h jälkeen 5,0 (raja-arvo 8,6).
Eilen meillä vieraili myös neuvolan perhetyöntekijä ja juteltiinkin kaksi tuntia kaikesta vauvaan, vanhemmuuteen, omaan lapsuuteen yms. liittyvästä. Minusta tuo vierailu oli ihan mukava ja siitä jäi hyvä mieli, ei siis lainkaan turha juttu.

Ja opintoja on jäljellä enää vajaat kaksi viikkoa, sen jälkeen valmistun ja alkaa kesäloma!